Argeologiset löydöt ovat todistaneet että Kalavrian saari on asutettu 1200-luvun jälkeen. Väestö on elänyt rauhallista ja vapaata elämää antiikin Troezen varjossa mantereella. Trozenilla oli niihin aikoihin tärkeä asema yhteiskunnassa.  Merivoimilla, uskonnolla ja politiikalla yhteisöt perustivat 600-luvulla jota kutsuttiin Amphictonyksi. Ensimmäiset 7 jäsentä olivat Ateena, Egina, Epidaurus, Hermione, Napflion ja Orchomenus. Tarkoituksena oli puolustaa jäsenien itsenäisyyttä kasvavaa Argolidiä vastaan Pelonponnesoksesta.
Yhteisöllä oli toimipaikkoja pyhissä Kalavrian ympäristössä minne Posidonin temppeli rakennettiin. Poseidon oli meren ja myrskyn jumala. Antiikin Kalavrian kaupunki perustettiin Profeetta Eliaksen vuorelle rinteeseen hienolle paikalle, josta oli näköala yli Vagionian lahden hyvin säilyneen sataman.
Kalavriassa on enemmän kuin 4000 asukasta jotka elättävät itsensä kalastuksella ja kaupalla. Noin 273.
Ekr purkautui tulivuori Methana, jonka maanjäristys hävitti koko kaupungin. Vuonna 1460 tunkeutuivat Ottomaanit Peloponnesoksen valtakuntaan ja paikalliset pakenivat saarille. Tuo pieni saari oli nimeltään Sfairia, joka sai näin ensimmäiset asukkaansa ja jota kutsutaan nykyään Poroksen kaupungiksi.
Jälkeen 1540 sai saari toisen aallon maahanmuuttajia, joista iso osa oli Arvaniittejä, ortodokseja albaaneja. Aluksi he rakensivat talonsa ylös vuorelle niin kauaksi kuin mahdollista rannikosta ja merirosvoista. Taloja tuli enemmän ja enemmän ja ajan myötä syntyi Poroksen kaupunki. Ensin 1800-luvun alussa talot rakennettiin satamaan kun vallankumous oli ohi. Silloin laivaston päällikkö oli siellä ja perheeliset tarvitsivat asuntoja. Tämä merkitsi sitä, että talot satamassa olivat suurempia ja loistokkaampia kuin kaupungin sisällä. Talot olivat pienempiä ja yksinkertaisempia mitä ylemmäksi kukkulaa kuljit.
25. paivä marraskuuta 1821 loppui vapaussota, joka vapautti Kreikan 400 vuotta kestäneestä Ottomaanien hallinasta. Suuri osa vapaussodan rahoituksesta tuli ennekuulumattoman rikkailta laivanvarustajilta Hydra ja Spetses saarilta sekä myös heidän laivojaan käytettiin sodassa. He toivoivat jopa apua Venäjältä mutta sitä ei tullut.
Niin sota jatkui ja kesti 1827 vuoden loppuun ennen kuin vapaudesta tuli totta. Silloin oli vapaustaistelijat tuhoutuneet ja jäljellä oli vain sirpaleita aluksista, joita ei kannattanut enää korjata. Heillä oli silloin suuria vaatimuksia hallitukselta korvauksia sodasta. Hallitsija Kapodistrias sivuutti heidän vaatimuksensa, koska heillä ei ollut hänen mukaan mitään tarjottavaa uudelle kaupungille
Se ärsytti vapaustaistelijoita suunnattomasti, koska heidän ansiotaan oli Kreikan itsenäisyys. Lopulta he saivat korvauksia mutta vain kahdeksasosan kokonaissummasta.
Vastarintaliike levisi koko maahan ja Kapodistrias oli huolissaan sisällissodasta ja päätti vetäytyä. Hän suunnitteli sulkevansa Hydran sataman ja takavarikoi alukset ja pyysi siksi venäläisiä apuun. Suunnitelma vuosi ulos ja Hydran asukkaat amiraali Miaouliksen johdolla hyökkäsivät kreikkalaiseen laivastotukikohtaan Poroksella ja onnistuivat takavarikoimaan suurimman osan aluksista.
17 päivän ajan he taistelivat kreikan armeijaa vastaan. joka nojautui venäläisiin. Näiden traagisten tapahtumien jälkeen tuli Kapodistriaksesta niin suosittu, että lopulta hänet murhattiin Napflionissa 1833.